VEGAANINEN VUOSIPÄIVÄ | M♥M

Vuosi yhteistä taivalta takana, miten tää voi olla mahdollista? Juurihan me tavattiin lastenkodin seinien sisäpuolella, alettiin tarjoamaan toisillemme tupakkaa ja syömään aamupalat samaan aikaan vierekkäin istuen. M'n isä huomasi lastenkodissa vieraillessaan meidän tunteet toisiamme kohtaan juurikin aamupalapöydässä, kun jaoin banaanin puoliksi M'n kanssa :-D

  Vaikka meidän vielä toistaiseksi lyhyeen taipaleeseen on mahtunut normaalia enemmän vastoinkäymisiä, seistään me vieläkin toinen toistemme rinnalla. M'llä on vielä vähän vajaa vuosi aikaa lastenkodissa "lusittavana", jonka jälkeen meidän elämä helpottuu tosi paljon. Kyseinen lastenkoti rajoittaa meidän suhdetta toiminnallaan ihan kiitettävästi tällä hetkellä. Mua joskus ihmetyttää että miten toi jaksaa tällasta, ja samaa miettii kuulemma M'kin. Ollaan kuitenkin molemmat omalta osaltamme päätetty olla kärsivällisiä, sillä meidän juttu ihan oikeesti toimii. Meillä on paljon inside-juttuja, yhteinen kaveripiiri ja melko samanlainen ajatusmaailma. Musta vaan tuntuu niin mukavalta olla just tän ihmisen vierellä.

Me juhlistettiin meidän ekaa vuosipäivää eilen mun kokkaamalla vegaanisella ruoalla - pöydästä löytyi ekan kerran kokeilut sekä vegaanisesta kebabista että mustikkajuustokakusta. Ja molemmat onnistui mun mielestä täydellisesti! Myöhemmin illalla meidän ystävät tuli onnittelemaan meitä, kahvittelemaan ja iloiseksi yllätykseksi heittivät meidät leffateatterille, jonne suunnattiin meille tuttuun tapaan katsomaan kotimainen komedialeffa. Koko päivä oli just meidän tyylinen ja onnistunut, sellainen josta on hyvä lähteä jatkamaan yhdessäoloa vielä pitkään. ♥

 

FEBRUARY PHONE RECAP

Ihanaa tietää, että voin taas blogata ilman ahdistusta Bloggerin virheilmoituksesta! Onneksi arjen kiireet ja kivat hetket pitivät suurimmilta osin mun ajatukset poissa siitä ahdistuksesta, jota "bloggauskielto" aiheutti. Tässä kuussa on tullut muun muassa juhlittua synttäreitä, penkkareita ja suunniteltua yo-kirjoituksiin lukua.

Mun elämähän ei tietysti maagisesti tehnyt täyskäännöstä täyttäessäni 18, mutta on ollut tosi mukavaa nyt ihan virallisestikin päättää omista asioistaan ilman huoltajia välikäsinä. Jos tekee mieli lisätä kahvin sekaan kermalikööriä tai muuttaa sähkösopimusta, ei kukaan oo estelemässä. Mulla oli pitkään täysi-ikäisyyden tuoman vastuun aiheuttama ikäkriisi, vaikkei tää ikä tässä tilanteessa tehnyt muuta kuin omalta osaltaan helpottanut elämää.

Omia valintoja on tehty tässä kuussa ruokalautasellekin - oon vähentänyt entisestään eläinkunnan tuotteiden käyttöä keittiössäni. Viimeinen missio on syödä jätskit pakkasesta ja höylätä juustonpala loppuun, jolloin mulla on plääneissä aloittaa ihan kokopäiväinen vegeily. Kouluruokakaan ei enää maito- tai munapitoisuudellaan tule haittaamaan ruokavaliotani, sillä koulunkäynnin saralta on jäljellä vain kirjoitukset ja työssäoppi.
   Koulun loppuminen tuntuu oudolta. Mulla on vielä muutama kurssi rästissä, mutta onneksi mä voin suorittaa ne kotoa käsin tietokoneella naputellen puuduttavia Excel-taulukkomalleja. Vasta penkkareissa rekan lavalla - Jigsawiksi pukeutuneena - havahduin siihen, että mun on pian aika päättää seuraavasta askeleestani elämässä. Mihin haen töihin, haluanko jatkaa opintoja. Onnekseni mulla on kuitenkin loppuelämä aikaa pohtia näitä asioita, eikä harha-askeleet lopulta väärältä tuntuviin vaihtoehtoihin ole niin haudanvakavia.

Millaisia ajatuksia helmikuu on teissä herättänyt?