Norjaa rekasta käsin

Huh, rekkakierroksesta on vihdoin kotiuduttu sen verran, ettei väsymys paina silmiä enää. Vaikka matka olikin todella mukava ja antoi aikaa tutustua paremmin vieraimpaan sisarukseeni, en voi kieltää etteikö olis ollut mukavaa torstai-iltana kellahtaa omaan sänkyyn rekan lepoviritelmän sijasta!

Meidän reissu alkoi siis viime viikon lauantaina Naantaliin ajolla, josta jatkettiin ensiksi pelottavan tuntuisella, isolla ja mulle uudella ajoneuvolla kohti Turun satamaa. Siirtyminen Ruotsin puolelle tapahtuu mun käsitykseni mukaan yleensä ihan risteilyaluksilla - meille sattui kulkupeliksi tällä kertaa Siljan Baltic Princess. Olin jo alun alkaen niin innoissani "työmatkan" puolesta tarjotusta laivabuffetista, että ahdoin itseni ehkä liiankin täyteen ruoan kuvien vilistäessä silmissä. Siitä huolimatta palaisin tuohon valmiiseen illallispöytään vaikka heti - niin paljon jäi herkullisen näköisiä tarjottavia maistamatta!



Mikään turistireissu tämä matkahan ei toki ollut, ottamissani kuvissakin näkyy aivan kaikissa vain tietä ja ehkä tuurilla jokunen kaistale peltoa - tai toinen rekka. Huoltoasemat olivat lähes ainoa kontakti paikallisiin ihmisiin lukuuottamatta lastaus- ja purkupaikkoja. Silti Norja alkoi maana kiehtoa mua kovin mutkikkaine teineen ja karuine maisemineen. Jos en sinne joku kaunis päivä muuta, niin ainakin lähden uudestaan tämän kaltaiselle reissulle.

All in all, tää reissu oli aivan mainio mun kaltaiselle impulsiiviselle tekijälle. Veljeni sanoja lainatakseni rekkakuskin työssä mikään ei ole varmaa ennen kuin se on tehty, ja se tuli myös konkreettisesti huomattua lastausten kasaantuessa ja kohteiden vaihtuessa melko tiukkaa tahtia. Koskaan ei tiedä milloin on kotona ja mihin työ kuljettaa mukanaan.

Miltä tällainen reissu kuulostaa sinun korvaasi? Lähtisitkö innolla matkaan vai jättäisitkö väliin?