Ihanaa tietää, että voin taas blogata ilman ahdistusta Bloggerin virheilmoituksesta! Onneksi arjen kiireet ja kivat hetket pitivät suurimmilta osin mun ajatukset poissa siitä ahdistuksesta, jota "bloggauskielto" aiheutti. Tässä kuussa on tullut muun muassa juhlittua synttäreitä, penkkareita ja suunniteltua yo-kirjoituksiin lukua.
Mun elämähän ei tietysti maagisesti tehnyt täyskäännöstä täyttäessäni 18, mutta on ollut tosi mukavaa nyt ihan virallisestikin päättää omista asioistaan ilman huoltajia välikäsinä. Jos tekee mieli lisätä kahvin sekaan kermalikööriä tai muuttaa sähkösopimusta, ei kukaan oo estelemässä. Mulla oli pitkään täysi-ikäisyyden tuoman vastuun aiheuttama ikäkriisi, vaikkei tää ikä tässä tilanteessa tehnyt muuta kuin omalta osaltaan helpottanut elämää.
Omia valintoja on tehty tässä kuussa ruokalautasellekin - oon vähentänyt entisestään eläinkunnan tuotteiden käyttöä keittiössäni. Viimeinen missio on syödä jätskit pakkasesta ja höylätä juustonpala loppuun, jolloin mulla on plääneissä aloittaa ihan kokopäiväinen vegeily. Kouluruokakaan ei enää maito- tai munapitoisuudellaan tule haittaamaan ruokavaliotani, sillä koulunkäynnin saralta on jäljellä vain kirjoitukset ja työssäoppi.
Koulun loppuminen tuntuu oudolta. Mulla on vielä muutama kurssi rästissä, mutta onneksi mä voin suorittaa ne kotoa käsin tietokoneella naputellen puuduttavia Excel-taulukkomalleja. Vasta penkkareissa rekan lavalla - Jigsawiksi pukeutuneena - havahduin siihen, että mun on pian aika päättää seuraavasta askeleestani elämässä. Mihin haen töihin, haluanko jatkaa opintoja. Onnekseni mulla on kuitenkin loppuelämä aikaa pohtia näitä asioita, eikä harha-askeleet lopulta väärältä tuntuviin vaihtoehtoihin ole niin haudanvakavia.
Millaisia ajatuksia helmikuu on teissä herättänyt?
Omia valintoja on tehty tässä kuussa ruokalautasellekin - oon vähentänyt entisestään eläinkunnan tuotteiden käyttöä keittiössäni. Viimeinen missio on syödä jätskit pakkasesta ja höylätä juustonpala loppuun, jolloin mulla on plääneissä aloittaa ihan kokopäiväinen vegeily. Kouluruokakaan ei enää maito- tai munapitoisuudellaan tule haittaamaan ruokavaliotani, sillä koulunkäynnin saralta on jäljellä vain kirjoitukset ja työssäoppi.
Koulun loppuminen tuntuu oudolta. Mulla on vielä muutama kurssi rästissä, mutta onneksi mä voin suorittaa ne kotoa käsin tietokoneella naputellen puuduttavia Excel-taulukkomalleja. Vasta penkkareissa rekan lavalla - Jigsawiksi pukeutuneena - havahduin siihen, että mun on pian aika päättää seuraavasta askeleestani elämässä. Mihin haen töihin, haluanko jatkaa opintoja. Onnekseni mulla on kuitenkin loppuelämä aikaa pohtia näitä asioita, eikä harha-askeleet lopulta väärältä tuntuviin vaihtoehtoihin ole niin haudanvakavia.
Millaisia ajatuksia helmikuu on teissä herättänyt?