WHAT'S UP FOR REAL?

Tää kuukausi on mennyt kauheen nopeasti koulukiireiden ja Helsingin reissujen siivittämänä. Tässä kuussa mulle on tullut varmaan ennätyksellisen vähän poissaolotunteja koulusta, josta oon älyttömän ylpeä. Kouluun raahautumisen motivaattorina käytän läestyviä yo-kirjoituksia - mun on pakko olla ainakin lukiotunneilla paikalla kuuntelemassa derivoinnista, tekstitaidon vastauksista ja englannin kielioppisäännöistä. Lukemista en oo mulle tyypilliseen tapaan vieläkään aloittanut, ja saa nähdä aloitanko ollenkaan. Viime syksyn ruotsin yo-tulos jäi kyllä harmittamaan, koska lukemalla olisin varmasti päässyt ainakin E:hen, jonka rajan alle arvosana jäi roikkumaan vaan muutamalla pisteellä. Jospa se lukumotivaatio vielä nostaisi päätään ja heräisi vuosikausia kestäneestä horroksestaan ennen h-hetkeä.

Kyllä mun pitää nyt jollakin vähän ylpeilläkin, vaikka mulla on vähän saamaton olo koko elämän osalta; oon alkanut oikeesti syömään terveellisemmin! Jokapäiväinen herkuttelu on vähentynyt, ja pääosin ainakin joka toinen päivä on ollut herkuton. Myönnettäköön, että olen edelleen tosi pahassa sokerikoukussa, mutta pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Kauppareissuilta tarttuu nykyään hedelmiä herkkujen sijasta, ja zerocolan korvikkeeksi käy ihan vaan kylmä vesi. (Tuntuu kyllä vähän ironiselta just nyt kirjoittaa terveellisemmistä elämäntavoista, kun allekirjoittanut haki eilen 9 purkkia tarjous- Ben&Jerry'siä Citymarketista.. :-D)

Mä oon muuten ihan sairaan innoissani ensi viikosta. Vihdoin mun sisäinen fanityttöni pääsee valloilleen, kun matkaan keskiviikkona Helsinkiin Imagine Dragonsin konserttiin! Oi vitsit, en oo pitkään aikaan ollut näin intopiukeena jostakin. Pieniä probleemeja mahtuu kuitenkin matkaan, sillä konsertti kestää niin myöhään ettei junia enää kulje. Nyt yritän epätoivoisesti saada Hartwallin lähistöllä asuvaa veljeäni hakemaan mut, ettei mun tarvitsisi hortoilla vuorokaudenvaihteessa ympäri pääkaupunkiseutua.

Tasan viikon päästä tuosta keikasta mä täysi-ikäistyn viimein. Oon odottanut tuon maagisen iän saavuttamista jo kauan ihan vaan käytännön syistä - yksin asuminen alaikäisenä ei ole mitään herkkua, kun ei pysty vielä täysin päättämään omista asioistaan. Esimerkiksi sähkösopimuksen tekoonkin tarvittiin huoltajan lupa, eikä virallisten papereidenkaan täyttö onnistu ilman allekirjoituksia. Mua ehkä vähän huvittaa tää mun näkemys täysi-ikäistymisestä, kun muut ajattelee baareihin pääsyä, ja mä meinaan ihan oikeesti ensi töikseni hankkia S-etukortin sekä kuitata Wilmasta poissaolot!

Kuvat mun Instagramista.