Tää viikko

..on ollut juonenkäänteitä täynnä. Vanha kunnon lintsari-Minna pääsi jälleen elementtiinsä, kun hyppäsin kahden koulupäivän orjallisen noudattamisen jälkeen veljeni kyytiin suunnatakseni isälle. Kyseinen pieni irtiotto teki mulle kyllä oikein hyvää, nyt olen vihdoin valmis oikeesti opiskelemaan ja keskittymään kouluun. Mua nimittäin harmitti todella paljon, kun en enää loppulomasta kerennyt poikkeamaan Helsingissä. 

Mun parivuotias veljentyttö toi aurinkoista energiaa puolityhjään yksiööni tuomalla tuparilahjaksi maailman hienoimman kiven, jota koristaa varmaan ihan kaikenväriset maalliraidat. Nyt kivi on partsilla kunniapaikalla, keskellä pöytää. Vieläkin hymyilyttää, kun sen siinä nään.

Tän viikonlopun aikana olis ainakin näillä näkymin kovin mahdollista saada mun koti vihdoin siihen kuntoon, ettei täältä mitään pakollista puutu - sain nimittäin parin viikon mietinnän ja etsiskelyn jälkeen käsiini ihmisen, joka voi auttaa mua saamaan sohvan tänne toiselta puolelta kaupunkia. Trust me, kaikkea olen bussissa mukanani tähän asuntoon tuonut mutta sohvaa en minäkään sillä tyylillä tänne saa!

On todella vapauttavaa saada oma pikku kotikolo ainakin melkein valmiiksi ennen kuin M lähtee ensi viikosta alkaen aina arkipäiviksi kouluun kauas pois täältä. En mielelläni haluaisi päiviäni vietellä tyhjiä seiniä tuijotellen - kaksin se vielä menee kun on seuraa ympärillään.

Ruotsin abitehtäväkirja on avautunut muutaman kerran jopa minun nenäni alla. Ei paniikkia - tehtävät sujuu ainakin siihen malliin että läpi päästään, vaikken kyllä niin alhaalle tähtää. Hyvä alku se kuitenkin on!