Tää viikko

..on ollut juonenkäänteitä täynnä. Vanha kunnon lintsari-Minna pääsi jälleen elementtiinsä, kun hyppäsin kahden koulupäivän orjallisen noudattamisen jälkeen veljeni kyytiin suunnatakseni isälle. Kyseinen pieni irtiotto teki mulle kyllä oikein hyvää, nyt olen vihdoin valmis oikeesti opiskelemaan ja keskittymään kouluun. Mua nimittäin harmitti todella paljon, kun en enää loppulomasta kerennyt poikkeamaan Helsingissä. 

Mun parivuotias veljentyttö toi aurinkoista energiaa puolityhjään yksiööni tuomalla tuparilahjaksi maailman hienoimman kiven, jota koristaa varmaan ihan kaikenväriset maalliraidat. Nyt kivi on partsilla kunniapaikalla, keskellä pöytää. Vieläkin hymyilyttää, kun sen siinä nään.

Tän viikonlopun aikana olis ainakin näillä näkymin kovin mahdollista saada mun koti vihdoin siihen kuntoon, ettei täältä mitään pakollista puutu - sain nimittäin parin viikon mietinnän ja etsiskelyn jälkeen käsiini ihmisen, joka voi auttaa mua saamaan sohvan tänne toiselta puolelta kaupunkia. Trust me, kaikkea olen bussissa mukanani tähän asuntoon tuonut mutta sohvaa en minäkään sillä tyylillä tänne saa!

On todella vapauttavaa saada oma pikku kotikolo ainakin melkein valmiiksi ennen kuin M lähtee ensi viikosta alkaen aina arkipäiviksi kouluun kauas pois täältä. En mielelläni haluaisi päiviäni vietellä tyhjiä seiniä tuijotellen - kaksin se vielä menee kun on seuraa ympärillään.

Ruotsin abitehtäväkirja on avautunut muutaman kerran jopa minun nenäni alla. Ei paniikkia - tehtävät sujuu ainakin siihen malliin että läpi päästään, vaikken kyllä niin alhaalle tähtää. Hyvä alku se kuitenkin on!

Ne viimeiset kesäpäivät

Vikat viralliset kesäpäivät käsillä - tuntuu hassulta mennä kouluun kun sairaslomaakin viettelin ennen varsinaista kesätaukoa koulun puurtamisesta.

Harmikseni vasta nyt viimeisellä lomaviikolla oon antanut itseni nauttia lomasta ja elämästä. Kuusi päivää on tuoneet niin paljon muutoksia, etten vielä kaikkea oikein käsitäkään. Sain oman asunnon, pienen ihanan kotikolosen Tampereelta. Mä oon niin helpottunut - tuntuu että ongelmat on nyt vähintään puolittunut, kun pääsin vihdoin rakentamaan omaa elämää, olemaan riippumaton toisten valinnoista. On vapauttavaa olla itse oman elämänsä herra - kantaa vastuuta vain itsestään.

Meren kauneus täällä Porin suunnalla jossa viikonloppua olen nyt poikien kanssa viettänyt on todella huikaiseva. Luonnon äärellä mä alan tajuamaan asioita ja käsittelen niitä paremmin. Annan itseni hengittää. Sotkuiset hiukset ei täällä haittaa, kun istuu pienessä venesatamassa mato-onki kourassa.

Koulun alkukaan ei enää stressaa - mä annan parhaani itsestäni viimeisen vuoden ollessa käsillä, ja se riittää mulle. Ihmisiä ei ole luotu tavoittelemaan täydellisyyttä vaan olemaan parempi versio itsestään kuin eilen.