Sunnuntai - tuo monen maanantaita kammoavalle ihmisille puistatuksia aiheuttava, alkuillasta jopa jo ahdistava päivä. Arki alkaa väistämättä sunnuntain jälkeen, vaikkei siitä aina niin kovin nauttisikaan. Tokihan sitä viikonloppua tahtoisi pitkittää keinolla millä hyvänsä, jäädä vain viltin alle kahvia siemailemaan. Mutta on arjessakin hyvät puolensa, ne pienet jokapäiväiset ilonsa. Tässä muutama itselleni ilostusta aiheuttava asia - myös maanantaissa, joka ei yhtäkkiä tunnukaan niin kamalalta.
Juuri siivottu koti - tämä tuntuu musta aina yhtä ihanalta. Jos joskus tuntuu siltä ettei millään jaksaisi tarttua imurin- tai tiskiharjanvarteen, niin jopas kummasti touhu alkaa sujumaan kun muistaa tuon puhtauden tuoman ihanan olon.
Aamukahvi parvekkeella - hieman kirpeässä ilmassa on mukava istuskella heti aamutuimaan päästäkseen täysillä päivään mukaan. Raitis ilma tekee ihmeitä aamustakin ja virkistää mieltä!
Säästäminen - oon muutaman kuukauden ajan pyrkinyt hoitamaan kauppareissut käteisellä sekä tuomaan jäljelle jääneet rahat lasiseen säästöpurkkiin. Mulle on alkanut kertyä valtavaa mielihyvää ihan vain säästökassan kasvamisesta.
Ex tempore kahvihetket - kun vanha ystävä ilmoittaa olevansa maisemissa, on aina sopiva hetki kutsua kahville ja tarjota jotain pientä hyvää. Ihanan seuran lisäksi saa sopivasti tekosyyn herkuttelulle! ;-)
Ex tempore kahvihetket - kun vanha ystävä ilmoittaa olevansa maisemissa, on aina sopiva hetki kutsua kahville ja tarjota jotain pientä hyvää. Ihanan seuran lisäksi saa sopivasti tekosyyn herkuttelulle! ;-)
Minkälainen hetki saa sun maanantain - tai minkä vain arkipäivän - tuntumaan hieman ihanammalta?
Mikä impulsiiviostajan paratiisi tuo Ikea onkaan; tällä kertaa oli tarkoitus napata kärryyn vain tekotalja ja kehykset, mutta unohtuipa tuo lupaus heti nähdessäni ensimmäiset tämän talven Vinter-malliston tuotteet. Oli purkkeja, lautasliinoja ja tarjottimia, joulukoristeita sekä lahjapaperia. Hieman häpeillen myönnän hullaantuneeni tavaranpaljoudesta sulloen kaksin käsin tavaraa ostoskärryyn - tietenkin ostoslistan ulkopuolelta.
En usko olevani ainoa, joka innostuu jo näin lokakuussa kauppoihin ilmestyvistä sesonkisuklaista ja -karkeista jouluisella teemalla sekä mausteilla. Luonnollisestihan kaikkea pitää maistaa ja kokeilla, hamstrata monta pussukkaa ja patukkaa kaappeihin siltä varalta että sesonki vilahtaakin yhtäkkiä ohi. Allekirjoittanut varastoi joulusuklaita vuosittain niin paljon, että vielä kesäkuussakin mussutellaan sitä ihanaa enkelipatukkaa tai piparkakkusuklaata.
Tänä vuonna uutuutena tullut Fazerin Winter Edition-maitosuklaa oli ihastusta ensi maistamalla. Jouluisia mausteita, hieman kuivattua karpaloa sekä rouhittua mantelia tutussa maitosuklaassa - mikäpä olisikaan tätä parempi kombo löytämään tiensä mun leivonnaisia tai herkkuhetkiä kruunaamaan, vieläpä ensimmäistä uunijuustokakku -kokeilua ajatellen. Tämän leivoksen jälkeen en enää tiedä, onko tämä täydellinen suklaa parempaa levystä lohkaistuna vaiko kakkuviipaleena lautasella!
Viikko lomailua takana - tullut todella tarpeeseen. Myöhään nukutut aamut, muutamat ylimääräiset kahvit sekä leivonnaiset ovat tehneet tehtävänsä ja antaneet sitä kaivattua pientä luksuta arjen kiireeseen. On ollut vain yksinkertaisesti aikaa muullekin kuin koululle. Kunpa tätä jatkuisi vain ihan vähän pidempään - huomisaamu tuleekin olemaan viimeinen pitkään nukuttu.
Itse tehtyä pitsaa, yöllisiä keskusteluja ja leipomista yhdessä M'n kanssa. Vaikka tunnenkin viikon menneen laiskotteluksi, on paljon tullut tehtyä ja varsinkin niitä akkuja ladattua. Ehkä pitäisi vähän useammin vain olla ja rentoutua, ja vaikka sitten jättää enemmän asioita tekemättä. Ehkä antaa tiskien olla yön yli, nukkua hyvin siitä huolimatta. Skipata yhdet matikan läksyt ja syödä sen sijaan jäätelöä. On se oman olemisen mukavuus kuitenkin tärkeämpää kuin jatkuva suorittaminen.
Vaikka mitä tulisi, niin syödään täällä nyt kakku loppuun ja katsotaan leffaa. Ihanaa lauantai-iltaa 
Mitään ihan perusaineita keksejä maustamaan ei löytynyt tuona myöhäisiltana kaapista, kun näitä aloin väsäilemään. Tästä mun täytekombosta tuli kuitenkin meidän mielestä niin täydellinen, ettei taida enää ainakaan M'lle ihan perus suklaakeksit maistua! Valkosuklaa-Twixien täyteläinen toffee muuttui uunissa sitkeämmäksi sitoen suolaiset pähkinät taikinaan korostaen samalla mun rakastamaa suolaisen ja makean liittoa.
Ihanaa tässä reseptissä olevassa taikinassa on se, että keksit levisivät kauniisti ja tulivat myös sisältä rapeiksi. Moneen otteeseen ainakin mun testaamat keksitaikinat ovat jättäneet sisuksen kovin kosteaksi, vaikka paistoaika on ollut oikea ja keksit ovat olleet kullanruskeita uunista pois otettaessa. Paras asia näissä oli kuitenkin se, että ne kelpasivat ja menivät alta aikayksikön parempiin suihin ;-)
