VEGANISOITU LIHAKEITTO

Talvi on täällä, ja sen tulon myötä mun suhde keittoruokiin syvenee aina huomattavasti. Rakastan keittojen edullisuutta, helppoutta ja riittoisuutta, puhumattakaan siitä miten monenlaisia variaatioita aivan tavallisestakin keittopohjasta voi loihtia! Tällä viikolla julkaisin Snapchatissa (@minnamarika) liudan kymmensekuntisia videoita, joissa näytin jo hieman miten tämä keitto syntyikään. Kannattaa muuten seurata mun Snäppiä, mikäli tahdot tietää enemmän mun kokkailuista ja kuunnella mun kuulumisia vähän syvemmin!

VEGAANINEN "LIHA"KEITTO (5 litran kattilllinen):

1 annos seitania

5-7 keskikokoista perunaa

2 pss (yht. 400g) keittojuureksia

1 kasvisliemikuutio

pippuria

paprikajauhetta

yrttisuolaa (Herbamare)

vettä

Valmista seitan. Itse tein seitanin tällä ohjeella. Keitin seitanin kahtena isona pallerona, annoin jäähtyä ja paloittelin sen pieneksi. Jätin marinoinnin väliin ja vain paistoin pannulla runsaan rasvan, pippurin ja soijakastikkeen kanssa.

Pilko perunat ja keitä niitä kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä noin 10-15 minuuttia, kunnes perunanpalat alkavat olla kypsiä. Lisää keittojuurekset ja paloiteltu seitan joukkoon. Lisää vettä mikäli siltä tuntuu ja mausta oman maun mukaan pippurilla, paprikajauheella sekä yrttisuolalla.

PÄIVÄ KERRALLAAN

Pitkästä aikaa täällä jälleen! Blogitauko venyi ajateltua pidemmäksi muutamastakin syystä. Suurin syy on ollut se, ettei mulla oo yksinkertaisesti ollut mitään järkevää aihetta josta kirjoittaisin. Suomennettuna en siis ole tehnyt kirjaimellisesti mitään näiden kuluneiden kuukausien varrella. Sairaslomaa pidennettiin loppuvuoteen asti, jolloin valmistuminenkin venyy (ainakin...) ensi kevääseen asti. Tää oli kyllä ihan hyvä päätös, koska viime aikoina pelkkä arkisten asioiden suorittaminen on tuntunut raskaalta. Nyt tuntuu siltä, että pahin ahdistusvaihe on jäämässä taaksepäin, mutta toisaalta huomisesta ja sen mukanaan tuomista oloista ei koskaan tiedä. Tällä hetkellä elänkin ajatuksella "päivä kerrallaan" ja yritän ottaa niistä hyvistä päivistä kaiken irti.

Viime aikoina mun hyvät päivät on rakentuneet pienistä kivoista jutuista. Siitä, kun löysin vihdoin sopivat vintage-Levikset nettikirpparilta, Sannin uuden levyn hyvistä biiseistä, maukkaasta ruoasta. Mun on tosissaan pitänyt opetella löytämään ne hetket pikkuasioista, koska elämä ei todellakaan oo yhtä juhlaa edes joka toinen päivä. Jos rakentaa oman olonsa vain silloin tällöin tapahtuvien suurien juttujen varaan, ei voi nauttia elämästä täysillä. Ei voi elää mentaliteetilla "sit ku", jos tahtoo nähdä ilonpilkahduksia elämässä pienten asioiden voimalla.

Mua ei loppujen lopuksi haittaa yhtään, että mun valmistuminen siirtyy jälleen yhdellä lukukaudella eteenpäin. Enemmän mua haittaisi elää paineen alla mun horjuvan mielenterveyden kanssa. Mun pitää vieläkin antaa aikaa itselleni, vaikka viime kevätkin meni puoliksi sairaslomaillessa.

Tänään mulla on hyvä päivä, huomisesta ei vielä tietoakaan. Palaillaan sit kun on taas sen aika ja kirjoittaminen sujuu ilman pakontunnetta (niin kuin tänään) - se voi olla ens viikolla tai kuukauden päästä.

YÖTTÖMÄN YÖN VEGAANIMENU

Vaikka me vietettiinkin juhannusta kaupungissa, niin varustauduttiin silti keskikesän juhlalle perinteiseen tapaan grilliteemaisten mättöruokien kanssa! Tarjolla oli pihvejä, makkaroita, suklaata ja juustokakkua - kaikki näistä vegaanisesti toteutettuna ja hyvässä seurassa nautittuna.

Tarjoiltavat syntyivät suhteellisen vähällä vaivalla, sillä kaikki oli mahdollista esivalmistella. Juhannuspäivänä ei siis pitänyt kiirettä, vaikka tarjolla oli aika montaa sorttia. Makkarat ja suklaa hankittiin Vegekaupasta, seitanpihveihin tarvittavaa gluteenijauhoa löytyi jo kuivakaapista ja loput tykötarpeet hoituivat ihan lähikaupasta. Lisukkeina toimivat turvalliset kurkkusalaatti, Hesen valkosipulisalaatinkastike sekä ketsuppi, ja tietysti uusien perunoiden kanssa margariini. Jälkkäriksi herkuteltiin mango-juustokakulla, jonka ohje löytyykin mun Instagramista!

Millä teidän juhannuspöydässä herkuteltiin?

KUN TULI AIKA LUOVUTTAA

Kaikki ei ole mennyt ihan suunnitellusti viime kuukausien aikana. Päätin luovuttaa.

Keskeytin työssäopin viime kuun alussa, sairaslomaviikkojen ja niistä korvattavien tuntien paineiden alaisina. Se romahdus jota pelkäsin oli lähempänä kuin uskoinkaan. Oli aika hengähtää ja ottaa hieman etäisyyttä työn ympärillä pyörivään arkeen. Kävin ryhmänohjaajan kanssa läpi puuttuvia kursseja, joiden suorittamisesta sovittiin aikataulun muodossa. En tällä hetkellä ole edennyt ihan aikatauluni mukaan mutta pyrin siihen, että syksylle jää opinnoista vain työssäoppi.

Harmittaa, etten pystynytykään valmistumaan samalla kuin muut. Suututtaa, että annoin itseni palaa toistamiseen niin loppuun, että luovuttaminen oli ainoa vaihtoehto. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että annan itseni luovuttaa juuri näissä tilanteissa. En mistään huolimatta kadu opintojen keskeyttämistä, koska niiden jatkaminen olisi niissä hetkissä johtaneet johonkin vakavampaan.


Nyt mulla menee ihan hyvin. Koti näyttää vihdoin kodilta, reittä koristaa uusi tatuointi ja pääsen kiljumaan ja hyppimään Apulannan tahtiin ensi kuussa, kiitos veljeni. Olen kaivanut elämäniloni takaisin raskaan stressin ja masennuksen alta ja taistellut mieleni kanssa. Tämän kesän elän unelmia ajatuksissani.

Luovuttaminen kannatti.

VEGAANISET SUKLAAHIPPUKEKSIT

Kauppareissulta ei tarttunut mukaan mitään makeaa, eikä lähi-Siwa tarjoa kovin laajaa valikoimaa puhuttaessa vegaanisista valmisherkuista. Makeanhimoissani nappasin lähikaupassa vieraillessani mukaan tummasuklaalevyn, josta päätin kehitellä jotakin leivonnaisen muodossa. Pienen pähkäilyn tuloksena päädyin aina niin hyviin kekseihin, joiden reseptin improvisoin jo ulkoa muistamieni reseptien pohjalta soveltaen niitä kaapista löytyvien ainesten perusteella omanlaisekseni. Vahingossa taisinkin juuri valmistaa parhaimman makuiset itseleipomani keksit ikinä!

 

SUKLAAHIPPUKEKSIT (n. 15 reilun kokoista keksiä):

1,5 dl öljyä

2,5 dl sokeria

1 dl siirappia

1 dl kahvia (tai kasvimaitoa)

5½ dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl ruokasoodaa

1 dl kaurahiutaleita

n. 150 g valitsemaasi maidotonta suklaata

Sekoita nesteet ja sokeri keskenään. Lisää seokseen toisiinsa yhdistetyt kuivat aineet (lukuunottamatta suklaata) ja vaivaa taikina tasaiseksi. Kääntele joukkoon rouhittu suklaa. Pyörittele taikinasta palloja pellille ja litistä ne vajaan sentin paksuisiksi kiekoiksi. Paista keksejä 175 asteessa noin 13 minuuttia ja anna jäähtyä.

DIY VEGAANISET PEANUT BUTTER CUPIT

Reese'sin jenkkiherkku- peanut butter cupit oli ennen mun lempiasia jolla herkutella viikonloppuisin, mutta niiden ostelu jäi pois rutiineista veganismin myötä. Onneksi vastaavia maapähkinäisiä herkkupaloja voi valmistaa melko vaivatta, vähin raaka-ainein ja myöskin edullisemmin kotona. Muutama näitä herkkupaloja, ja makeanhimo on kovemmaltakin sokerihiireltä taltutettu (ainakin hetkeksi)!

PEANUT BUTTER CUPS (n. 12 suurehkoa herkkupalaa):

260 g maidotonta suklaata (itse käytin Pandan tummaa suklaata)

n. 170 g maapähkinävoita

n. ½ dl tomusokeria

Sulata suklaa haluamallasi tavalla. Miksaa yhteen maapähkinävoi sekä tomusokeri. Kaada sulaa suklaata muffinssivuokiin siten että pohja peittyy ja lisää päälle haluamasi kokoinen nokare maapähkinämassaa. Annostele loppu suklaa vuokiin niin, että maapäkinävoi on kokonaan peittynyt. Anna jähmettyä jääkaapissa ennen tarjoilua.

PINAATTIKEITTO JA SOIJAROUHEPASTEIJAT

Jokunen viikko taaksepäin mulla oli järjetön himo keittoruokiin, erityisesti pinaattikeittoon. Päätettiinpä sitten M'n kanssa, että tartutaan härkää sarvista ja valmistetan elämämme ensimmäinen alusta loppuun itse tehty pinaattikeitto ihanien ja supernopeiden pasteijoiden kera, kun takana oli väsyttävä päivä eikä monimutkaisempaa ateriaa jaksanut valmistaa. Juuri tällaiset nopeat, maistuvat ja helpot perusruoat ovat niitä, joista me molemmat tykätään!

PINAATTIKEITTO:

30 g maidotonta margariinia

¾ dl vehnäjauhoja

1 litra makeuttamatonta kasvimaitoa

150 g pakastepinaattia

valkopippuria ja suolaa

Sulata margariini kattilassa ja lisää joukkoon jauhot hyvin sekoittaen. Varo ettei jauho ruskistu liikaa tai pala. Kaada maitoa osissa ja väleissä sekoittaen, jotta rasva-jauhoseos liukenee siihen. Lisää pakastepinaatti ja oman maun mukaan pippuria sekä suolaa, ja kiehauta vielä keitto ennen tarjoilua.

SOIJAROUHEPASTEIJAT:

8 kpl valmiita lehtitaikinalevyjä

1 punainen paprika

reilu loraus öljyä

n. 2 dl kuivaa soijarouhetta

1-1½ dl vettä

suolaa, pippuria ja (savu)paprikajauhetta

Kuumenna pannu ja lorauta siihen öljyä. Kaada pannuun soijarouhe sekä mausteet, ja sekoita joukkoon vesi sekä pieneksi silputtu paprika. Anna soijarouheen kiehua kunnes vesi on täysin imeytynyt siihen, ja kaada joukkoon lisää vettä mikäli soijarouhe vaikuttaa kuivalta.

Puolita lehtitaikinalevyt niin, että saat 16 neliönmutoista taikinanpalaa. Lusikoi täytettä jokaisen palan päälle ja taita pasteijat kolmioiksi. Painele reunat haarukalla kiinni, jotteivät pasteijat aukeile uunissa. Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia, ja tarjoile lämpimänä pinaattikeiton kanssa.

RANDOM FACTS ABOUT ME

Mä en ihan hirmuisesti oo muutaman viime vuoden aikana kertonut itsestäni blogipostausten muodossa. Olisi varmaan tosi kiva tietää enemmän siitä, millainen ihminen tätä blogia rustaa ja minkälaista mun elämä on. Tartun tähän teemaan kertomalla ekana satunnaisia, vähän epäoleellisempia faktoja itsestäni. Katsotaan, jos tekisin myöhemmin vaikka kattavamman faktapostauksen itsestäni - miltä sellainen kuulostaisi? 

Olin joskus todella koukussa zero-colaan, ja kulutin kyseistä juomaa noin neljä litraa päivässä. Myönnettäköön, että vieläkin jääkaapista löytyy lähes poikkeuksetta jotain limua light-versiona, mutta kulutus on pienentynyt ainakin neljäsosaan entisestä.

Mulla on jatkuva vaatekriisi, eikä vaatekaappini todellakaan vastaa mitään tavoitteitani. Mun elämä olisi aikamoinen sekasorto, mikäli sitä vaatekaapin avulla kartotettaisiin.

Lempiruokani on tällä hetkellä lasagne, jota valmistin elämäni ekaa kertaa noin kuukausi sitten. Vieläkin kaiholla ajattelen sitä kermaista makua, jonka onnistuin luomaan kaurakermalla ja vegaanijuustolla.

Tavoitteenani on vielä joskus saavuttaa minimalistisen elämäntavan peruspilarit, mutta munlainen minimalistisuus vaatisi alkuun melkoisen pääoman jonka sijoittaa kestäviin kalusteisiin sekä laadukkaisiin vaatteisiin. Vaatekaapin tulisi ainakin olla yhtenäisempi, jottei uusia ja huonolaatuisia H&M-rättejä tarvitsisi kiikuttaa kasoittain kirppareilta ja kaupoista. Mun tyyli muuttuu tällä hetkellä koko ajan, joten vielä en edes voisi kuvitella eläväni ihan täydellisessä minimalistisessa kuplassa.

Haaveilen jatkuvasti uusista tatuoinneista, ja tavoitteissa olisi vielä yksi kuva saada hakattua nahkaan ennen kesähelteiden saapumista.

Mun ruokailurytmi on ollut pitkään päin mäntyjä. Yleensä vietän päivät syömättä, ja iltapäivällä alkaa poikkeuksetta pienet mässäilyt, joka alkaa kunnon ruoalla ja jatkuu kekseillä, karkeilla tai sipsillä. Tämä toistuu päivästä toiseen, enkä edes ajattele outoa ateriarytmiäni sen kummemmin. Tästä on tullut mulle normi.

Ahdistun arkisista asioista todella helposti. Esimerkiksi lääkäriin soittaminen on mulle vaikeaa, heikkouksien myöntäminen saa voimaan pahoin, kynnys kysyä apua on todella korkea ja sosiaaliset tilanteet etenevät usein kiusallisiksi. Kuitenkin pärjään asiakaspalvelutehtävissä mainiosti, sillä koen, ettei mun tarvitse olla asiakkaan kanssa tekemisissä pientä hetkeä kauempaa ja se todellakin eroaa varsinaisissa ihmissuhteissa kommunikoinnista rajusti.

Syön tosi usein ulkona, ja varsinkin Hesburgerista on tullut soijatikkuineen yksi luottopaikoistani, jonne suunnataan aina M'n kanssa laiskoina en-jaksa-tehdä-ruokaa-päivinä.

Omaan todella vahvoja mielipiteitä todella laajalla aihealueskaalalla. Tiedän esimerkiksi politiikasta ja suuryritysten epäkohdista paljon enemmän kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää. Harvemmin tosin pääsen käyttämään argumenttejani tai tuomaan esille tietojani, koska sopivia keskustelukumppaneita ei löydy mun lähipiiristä isää lukuunottamatta. Isän kanssa kommentoidaan vakavampia aiheita ja jaetaan mielipiteitä ahkerasti, mikä on auttanut mua luomaan oman näkökulmani asioihin.

Rakastan kuunnella sanoituksiltaan merkityksellisiä kappaleita, ja usein Spotifystä raikaa Redramaa, Palefacea ja Apulantaa. Yksin musiikkia kuunnellessani harvemmin soittelen listahittejä tai muita "tyhjäpääbiisejä", joiden sanoitukset osoittautuu mulle arvottomiksi.

Mulla on ikävä tapa ajatella asioita liikaa ja liian syvältä. Jos työkaveri ei vaikka moikkaa mua aamulla, käännän asian helposti itseni syyksi ja alan ajattelemaan että mikä mussa on vikana että nyt tapahtui näin. Todellisuudessa sillä työkaverilla oli varmaan kiire, mutta hei, loogisuus ei ookaan mun vahvin ala tällaisissa asioissa.

Vietän yleisesti ottaen mielelläni aikaa keittiössä, mutta seitsemän tunnin töissä juoksemisen jälkeen hellan edessä norkoileminen ei aina tunnukaan niin mukavalta vaihtoehdolta. Viikonloppuisin taas tekisin mieluusti vaikka pitkän kaavan illallisia, jos keittiön tasot ja mun astiavarasto olis isompia.

Saitko faktoista jotain uutta tietoa irti musta, tai onko sinussa joitain samoja piirteitä? Mukavaa loppuviikkoa ja jo häämöttävää viikonloppua. ❤
(Muistathan myös viime postauksen arvonnan - vielä on aikaa osallistua!)

KAHVINTUOKSUISIA KOTI-ILTOJA [arvonta&alekoodi]

*Postaus tehty yhteistyössä Sisustuskauppa.comin kanssa.

Vaikka kevät on jo pitkällä ja ulkona vallitseva valoisuus saa jo mielen virkeäksi talven jäljiltä, on mun mielestä silti tosi mukavaa nauttia koti-illoista kynttilöiden koristelemana. Tähän aikaan vuodesta ei enää perinteiset lämpökynttilät luonteeltaan istu, vaan on oltava jotakin hyvän tuoksuista ja virkistävää. Juuri tällaisiin hetkiin sopii laadukas, tuoksutaan pitkäkestoinen kynttilä, ja tämä kuvaus sopii täydellisesti Yankee Candle-kynttilöihin laajoine tuoksuskaaloineen.

Itse suurena kahvin rakastajana valitsin Sisustuskaupan valikoimista Cappuccino Trufflen, joka tuo mieleen ihanan vakiokahvilani erikoiskahvien makean tuoksun. Yllätyin positiivisesti, sillä tämä kynttilä todellakin vapauttaa tuoksua geelimäisestä rakenteestaan, eikä tuoksu jää vain pienelle alueelle niinkuin yleensä. Yankee Candlet ovat myös vegaanisia, mitä harvat kynttilät ovat. Yleisimmin kynttilät sisältävät mm. mehiläisvahaa ja muita hyönteisistä peräisin olevia aineita, joskus jopa lampaan rasvaa. Tätä voi siis kaikilla tavoin kutsua hyvän mielen kynttiläksi :-)

Sain Sisustuskauppa.comilta myös kivoja ylläreitä teille jaettavaksi - nyt lähtee nimittäin arvontaan 20 euron arvoinen lahjakortti, jonka voi käyttää ihan kuinka vain kyseisessä nettikaupassa tehtyihin ostoksiin! Arvontaan pääset mukaan kertomalla, mikä Yankee Candle -tuoksuista on sinun suosikkisi, ja liittämällä sähköpostiosoitteesi mukaan kommenttiin. Arvonta päättyy ensi viikon maanantaina eli 18.4.

Mikäli arpaonni ei suosi tai tahdot tehdä ostoksia Sisustuskauppa.comissa hetimiten, niin saat 25% alennusta kaikista nettikaupan normaalihintaisista tuotteista käyttämällä koodia MINTTU16. Koodi on voimassa 8.5. saakka.

Oikein kivaa maanantai-illan jatkoa ja onnea arvontaan! ♥

RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNTEEN VALTAKAUSI

"Herääminen ei mene niikuin Strömsössä, yo-kokeistakin olisi voinut selvitä paremmin. Ruoasta puuttuu taas pippuri. Ai, kello on jo yksi yöllä, mun pitäis olla nukkumassa. Pölytkin jäi pyyhkimättä, ja naama kukkii stressin ja rasvaisen ruokavalion johdosta. Mun farkut kiristää, pitäis laihduttaa kertyneet kilot pois ennen kesää. Isä on varmaan huonossa kunnossa kun se ei oo soitellut, pitäis käydä sielläkin. Miks en tehnyt näitä kouluhommia ajallaan, ehkä sitten valmistuisinkin samaan aikaan kun muut. Miks musta tuntuu tältä?"

Mun tämän hetkisen elämäntilanteen on vallannut riittämättömyyden tunne ja itseinho. Olis tosi kiva vaan iloisena juoda kahvia ja syödä jäätelöä, mutta tekemättömät hommat ja oma väsynyt olemus kummittelevat mielessä liian vahvana. Asiakaspalvelutyössä on pakko olla pirteä, ja se saa mun viimeiset voiman rippeet valumaan viemäriin sillä samalla sekunnilla kun pääsen kuusituntisen päivän jälkeen kotioven sisäpuolelle. Mutta kun sen päivän jälkeen pitäis vielä syödä, siivota, keskittyä hetken verran M'n kanssa olemiseen, jatkaa keskeneräisiä verkkokursseja ja keskittyä vähän itseensäkin. Mä inhoan sitä, etten kykene hallitsemaan mun elämää juuri nyt, varsinkaan tunnepuolta. Onhan se onnistunut tähän mennessä vaikeammissakin olosuhteissa.

Tällä hetkellä mä en enää jaksa esittää pirteää ja positiivista, vaikka oon tuntenut iloisuuden olevan jo kuusivuotiaasta lähtien mun järkkymätön perusolemus, riippumatta siitä kuinka huonosti mulla todellisuudessa on mennyt. Mä en pitkään aikaan ole edes osannut näyttää oikeita tunteitani, vaan pitänyt alitajuntaista positiivisen ihmisen roolia päällä. Tavallaanhan tää tilanne on helpotus, en mä tykännyt tietynlaisesta tunteettomuudestakaan.

Mulla oli tasan vuosi sitten aivan samanlaiset ajatukset mielessä, ja silloin mä jatkoin liian pitkään ja liian vauhdilla joutuen todella pelottavaan ja sekavaan tilaan. Mä menin rikki, kun yritin peittää sitä mun aitoa, tuntevaa itseäni joka taas romahduspisteessä nostaa päätään imaisten pirteyden itseensä. Tällä kertaa mä en tahdo vetää itseäni aivan piippuun. Mun on pakko tehdä äkkikäännös, ennen kuin kauhukuvat viime keväästä ovatkin taas nykyhetkeä.

Ehkä mun pitäis opetella elämään näiden ihan oikeiden tunteiden kanssa, päästää patoumat pihalle ja ottaa hetkiä arjen keskeltä vain itselleni. Jatkuvan suorittamisen sijaan voisin todeta ääneen että hei, nyt mä en jaksa, en halua sen sairasloma- ja sairaalakierteen toistuvan. Jos en just nyt pysty vaikka suorittamaan niitä nettikursseja, niin voin mä hyvin tehdä ne myöhemminkin. En mä jää ilman tutkintotodistuksia, jos mun opinnot venyy pidemmälle kuin elokuun loppuun. Pyrin pienin, varovaisin askelin saavuttamaan sen pelottavalta tuntuvan, aidon itseni. Ehkä se pieni elämäniloinen pikku-Minna, josta isä jaksaa vieläkin puhua, löytää vielä joskus takaisin.

Kun joku kysyy seuraavan kerran mun kuulumisia, ehkä mun suusta ei tulekaan se tuhat kertaa kuultu "ihan jees"-mantra, vaan "paskasti menee, kiitos kysymästä". Ehkä sen luokan tragikoomisessa tilanteessa alkaa itseäkin taas hymyilyttämään.

VANS X ASPCA - kissoja kenkien täydeltä

Voiko kenkiin olla rakastunut? No kyllä vain, varsinkin kun kyseessä on kengät joita on metsästetty vuoden ajan hiki hatussa seilaten ympäri kenkäkauppoja ja nettisivustoja. Sitten tärppäsi, ja vihdoin mä sain nämä kauan himoitut kissavanssit kasvavaan tennariperheeseeni!

  Kisu- ja koirakuvioiset Vansit suunniteltiin yhteistyössä amerikkalaisen eläinsuojelujärjestö ASPCA:n kanssa, jonne osa kenkien tuotoistakin menee. Mun näkökenttäni nää ihanuudet valtasi jo kauan aikaa sitten, mutta silloin en harmikseni tarttunut tuumasta toimeen ja tilannut paria itselleni. Onneksi bongasin viimeisen parin omaa kokoani Ponke'sin nettikaupasta, jonne erään illan epätoivoisen googlettelun johdattamana ajauduin. Klikkasin onnesta soikeana oman kokoni ostoskoriin ja muutaman päivän päästä nää odotti jo postin hyllyllä noutajaansa. Täydellinen ajoituskin vielä, kun kohta kevään saattelemana tiet pysyy kuivana ja kengät vähän puhtaampana kuin nyt loskakelillä (vaikka olihan nää heti paketista ulos ottamisen jälkeen kiskaistava jo kauppareissulle jalkaan, krhm..)!
 
Onko kissapopot löytäneet tien teidänkin sydämiin?

VEGAANINEN MUSTIKKAJUUSTOKAKKU

Monet näyttävät painivan juustokakun vegaaniseksi muuntamisen kanssa, sillä asioista puhutaan netissä ja minultakin on muutaman kerran tultu kysymään asiasta. Itse jonkun aikaa taustatyötä tehneenä ja asiaan paneutuneena taisin saavuttaa reseptejä kehittelemällä sen perfect matchin! Tässä ohjeessa käytetään avuksi soijajugurtin hyytymysominaisuutta, joka tapahtuu uunissa. Samalla massalla voi korvata myös marjapiirakoiden kermaviili-kananmunaseoksen. Ohje on vieläpä yllättävän helppo ja nopeatekoinen, sillä aktiivista valmistusaikaa ei kovin paljoa kerry!

MUSTIKKAJUUSTOKAKKU

pohja;

250 g Digestive - keksejä

75 g maidotonta margariinia sulatettuna

juustokakkumassa;

1 paketti maustamatonta Violife-tuorejuustoa

1 iso purkki soijarahkaa (Alpro Go on)*

1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

2 rkl perunajauhoja

loraus soijamaitoa

mustikkakiille;

4dl pakastemustikoita

0,5dl sokeria

2 pussia Dr. Oetkerin Vegegeliä

Murskaa pohjan keksit ja sekoita murska margariinisulan kanssa. Painele tiiviiksi kerrokseksi irtopohjavuokaan, johon on pingotettu leivinpaperi.

Pehmitä tuorejuusto vatkaimella tai nuolijalla, ja lisää soijarahka sekä sokerit hyvin sekoittaen. Kaada soijamaito erilliseen astiaan ja sekoita siihen perunajauhot huolellisesti. Kaada nauhana massaan. Kumoa täyte vuokaan ja paista ensin 175 asteessa noin 20 minuuttia, jonka jälkeen alenna uunin lämpötilaa noin 150 asteeseen. Paista vielä noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla.

Lisää mustikat kattilaan ja sulata hiljalleen. Lisää sokeri ja surauta soseeksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Sekoita Vegegel huolellisesti joukkoon ja kuumenna kunnes seos kiehuu. Levitä kiille juustokakun päälle ja anna kakun vetäytyä jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään.

* Myös tavan soijajugurtti käy juustokakun valmistukseen, mikäli uutta Go on-rahkaa ei löydy. Suosittelen kuitenkin valuttamaan jugurtista hieman nestettä pois ennen käyttöä tai vaihtoehtoisesti tuplaamaan perunajauhon määrän.

ELÄINYSTÄVÄLLINEN KEBAB

Maistuisko kebab, ilman lihaa? Joo, sen valmistamimen on täysin mahdollista, ja lopputulos vieläpä todella samankaltaista kuin lihaisa kollegansa! Tässä ihan eläimetön ja proteiinirikas vaihtoehto kebab-himoihin :-)

 

SEITANKEBAB ( 3:lle nälkäiselle )

5 dl gluteenijauhoja*

2 tl mustapippuria

2rkl paprikajauhetta

1-2 rkl valkosipulijauhetta

3 rkl soijakastiketta

2 dl vettä

vajaa desi öljyä

Sekoita kuivat aineet kulhossa keskenään. Lisää loput aineet ja vaivaa massa tasaiseksi. Muotoile massasta pötkö, ja kääri se folioon. Paista pötköä uunissa 170 asteessa noin 1,5 tuntia, kunnes kebab vaikuttaa kimmoisalta, ei pehmeältä. Anna kebabin mieluiten levätä yön yli jääkaapissa ja leikkaa ohueksi siivuksi (esimerkiksi juustohöylällä tai terävällä veitsellä). Paista siivut pannulla runsaassa öljyssä ja herkuttele haluamiesi lisukkeiden kera!

* Gluteenijauhoa löydät ainakin Ruohonjuuresta ja Vegekaupasta, joilla molemmilla on myös nettikauppa! Itse käytin tätä, ja pussin sisällöstä riittää ainakin neljän erän tekemiseen.

KUKKAISVETTÄ KASVOILLE [ ARVONTA ]

*yhteistyössä Ruohonjuuri

Hain jälleen viime viikon Helsingin-reissulla ihanan tuotekassillisen Ruohiksen Kampin myymälästä. Heti sisällöstä innostuneena aloin tuoksuttelemaan DABBA - kukkaisvesiä, joiden monipuoliset käyttötarkoitukset ylättivät mut! Näitä vain "sitä itseään" sisältäviä suihkutettavia ja tuoksuteltavia ihania voi esimerkiksi käyttää saunatuoksuina, rauhoittamaan ihoa sheivauksen jälkeen, tai vaikka hajuveden asemesta.

Mun henkilökohtaiseksi lemppariksi näistä nousi piparmintun tuoksuinen kukkaisvesi, joka jenkkipurkkamaisella tuoksullaan ihastutti mut täysin jo ensi suihkauksella. Tää on ihan täydellinen suihkautettavaksi aamuisin kasvoille, sillä viileä piparmintun tuoksu virkistää ja piristää. Myös koivunlehtivesi sai mut innostumaan kesäisellä tuoksullaan, joka tuo mieleen juhannusillat mökkilaiturilla koivujen alla.

Koska mä sain näitä testiin huimat viisi kappaletta, haluan ilahduttaa myös teitä lukijoita luonnonkosmetiikalla! Arvontaan lähtee nyt villivadelma- sekä omena-kukkaistuoksut, jotka ovat nekin hurmaavia. Arvontaan voit osallistua sunnuntaihin 13.3. asti, ja maanantaina arvon sen onnekkaan, joka nämä voittaa. Mukaan pääset kommentoimalla, mihin tarkoitukseen sinä käyttäisit näitä kukkaisvesiä ja liittämällä kommenttiisi toimivan sähköpostiosoitteen!

Psst! Jos arpaonni ei suosi sinua tällä kertaa, niin löydät nämä ihanat Ruohonjuuren verkkokaupasta sekä liikkeistä tämän kuun ajan alennettuun hintaan ;-)

PUHDISTUKSEN AIKA

Pakko myöntää, ettei kuluneen talven aikana oo tullut syötyä niin terveellisesti kuin pitäisi. Olo on tuntunut jo pitkäänkin hyvin raskaalta - loogisesti raskaanpuoleisen ruokavalion myötä. Pitkään ajattelin, että ois korkea aika tehdä niitä muutoksia, puhdistaa keho ja valmistautua kevääseen stressittömästi. Nyt on se hetki, kun olen lukulomalla juuri ennen kirjoituksia.

  Oon nyt viikon ajan prepannut itseäni tähän päivään, jolloin alan ravitsemaan itseäni pelkillä hedelmillä ja vihanneksilla. Oon vähentänyt kahvin juontia ja siirtynyt pikku hiljaa vahvaan haudutettuun yrttiteehen, siivonnut jääkaappiin tilaa tuoreille rehuille joita tulen nyt tarvitsemaan, sekä lukenut Mehukas Detox - kirjaa hakien resepteistä inspiraatiota. Gigantin tarjouksistakin löytyi sopivasti mehulinko, jonka kiikutin kotiini.

Tämän detoxin tarkoituksena ei todellakaan ole kurniva vatsa, vaan mehuja saa juoda mielin määrin. Pääpointti mehudetoxissa on se, että mehut huuhtelevat kehoa kuitenkin antaen tärkeitä ravintoaineita ja kuitua elimistöön. Ajankohdaksi tulisi ottaa mahdollisimman rento viikko, jolloin fyysisen ja henkisen rasituksen asteikko hipoo minimirajaa. Mun mielestä mulle hyvä ajankohta on juuri nyt, sillä viikko menee kotona selaillen matikan kirjaa ja kerratessa enkun sanoja ihan rauhalliseen tahtiin.

Vielä en tiedä, kuinka kauan noudatan detox-kuuria - tavoitteena olisi se täydet seitsemän päivää, minimi taas kolme. Ja saa nähdä, kuinka nopeasti tulee ikävä kahvia ja jäätelöä :D

Aiotko itse puhdistaa kehoasi talven jäljiltä?

VEGAANINEN VUOSIPÄIVÄ | M♥M

Vuosi yhteistä taivalta takana, miten tää voi olla mahdollista? Juurihan me tavattiin lastenkodin seinien sisäpuolella, alettiin tarjoamaan toisillemme tupakkaa ja syömään aamupalat samaan aikaan vierekkäin istuen. M'n isä huomasi lastenkodissa vieraillessaan meidän tunteet toisiamme kohtaan juurikin aamupalapöydässä, kun jaoin banaanin puoliksi M'n kanssa :-D

  Vaikka meidän vielä toistaiseksi lyhyeen taipaleeseen on mahtunut normaalia enemmän vastoinkäymisiä, seistään me vieläkin toinen toistemme rinnalla. M'llä on vielä vähän vajaa vuosi aikaa lastenkodissa "lusittavana", jonka jälkeen meidän elämä helpottuu tosi paljon. Kyseinen lastenkoti rajoittaa meidän suhdetta toiminnallaan ihan kiitettävästi tällä hetkellä. Mua joskus ihmetyttää että miten toi jaksaa tällasta, ja samaa miettii kuulemma M'kin. Ollaan kuitenkin molemmat omalta osaltamme päätetty olla kärsivällisiä, sillä meidän juttu ihan oikeesti toimii. Meillä on paljon inside-juttuja, yhteinen kaveripiiri ja melko samanlainen ajatusmaailma. Musta vaan tuntuu niin mukavalta olla just tän ihmisen vierellä.

Me juhlistettiin meidän ekaa vuosipäivää eilen mun kokkaamalla vegaanisella ruoalla - pöydästä löytyi ekan kerran kokeilut sekä vegaanisesta kebabista että mustikkajuustokakusta. Ja molemmat onnistui mun mielestä täydellisesti! Myöhemmin illalla meidän ystävät tuli onnittelemaan meitä, kahvittelemaan ja iloiseksi yllätykseksi heittivät meidät leffateatterille, jonne suunnattiin meille tuttuun tapaan katsomaan kotimainen komedialeffa. Koko päivä oli just meidän tyylinen ja onnistunut, sellainen josta on hyvä lähteä jatkamaan yhdessäoloa vielä pitkään. ♥

 

FEBRUARY PHONE RECAP

Ihanaa tietää, että voin taas blogata ilman ahdistusta Bloggerin virheilmoituksesta! Onneksi arjen kiireet ja kivat hetket pitivät suurimmilta osin mun ajatukset poissa siitä ahdistuksesta, jota "bloggauskielto" aiheutti. Tässä kuussa on tullut muun muassa juhlittua synttäreitä, penkkareita ja suunniteltua yo-kirjoituksiin lukua.

Mun elämähän ei tietysti maagisesti tehnyt täyskäännöstä täyttäessäni 18, mutta on ollut tosi mukavaa nyt ihan virallisestikin päättää omista asioistaan ilman huoltajia välikäsinä. Jos tekee mieli lisätä kahvin sekaan kermalikööriä tai muuttaa sähkösopimusta, ei kukaan oo estelemässä. Mulla oli pitkään täysi-ikäisyyden tuoman vastuun aiheuttama ikäkriisi, vaikkei tää ikä tässä tilanteessa tehnyt muuta kuin omalta osaltaan helpottanut elämää.

Omia valintoja on tehty tässä kuussa ruokalautasellekin - oon vähentänyt entisestään eläinkunnan tuotteiden käyttöä keittiössäni. Viimeinen missio on syödä jätskit pakkasesta ja höylätä juustonpala loppuun, jolloin mulla on plääneissä aloittaa ihan kokopäiväinen vegeily. Kouluruokakaan ei enää maito- tai munapitoisuudellaan tule haittaamaan ruokavaliotani, sillä koulunkäynnin saralta on jäljellä vain kirjoitukset ja työssäoppi.
   Koulun loppuminen tuntuu oudolta. Mulla on vielä muutama kurssi rästissä, mutta onneksi mä voin suorittaa ne kotoa käsin tietokoneella naputellen puuduttavia Excel-taulukkomalleja. Vasta penkkareissa rekan lavalla - Jigsawiksi pukeutuneena - havahduin siihen, että mun on pian aika päättää seuraavasta askeleestani elämässä. Mihin haen töihin, haluanko jatkaa opintoja. Onnekseni mulla on kuitenkin loppuelämä aikaa pohtia näitä asioita, eikä harha-askeleet lopulta väärältä tuntuviin vaihtoehtoihin ole niin haudanvakavia.

Millaisia ajatuksia helmikuu on teissä herättänyt?

THIS YEAR SO FAR

Ihanaa tiistaita ♥ Mulla oli monen viikon ajan Blogger jumissa, ja aina kun blogin avasi, ilmoitti selain vain virheestä. En tiedä mistä ihmeestä oli kyse, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä ja blogi toimii taas, kiitos Bloggerin ohjetukikeskuksen moderaattoreiden!
Tän vuoden alku on ollut yksi tapahtumarikkaimmista ajanjaksoista pitkään aikaan, josta inspiroituneena halusin tulla kertomaan myös teille, mitä täällä ollaan alkuvuoden puitteissa puuhailtu!

Alkuvuodesta olen...

♥ Reissannut ennätyksellisen monta kertaa Tampere-Helsinki-väliä.

♥ Juhlistanut M'n synttäreitä KitKat-kakulla.

♥ Tykästynyt avokadoon ja syönyt niitä kiloittain.

♥ Innostunut nettishoppailun helppoudesta ja kätevyydestä, mikä tuntuu tosin ikävästi kukkarossa...

♥ Itkenyt onnesta Imagine Dragonsin keikalla joka ylitti kaikki odotukset.

♥ Hankkinut vihdoin uudet, mukavat oleskeluvaatteet vanhojen ja kulahtaneiden tilalle.

♥ Viettänyt omia synttäreitä keskellä viikkoa (...mikä ei ehkä ollutkaan ehkä niin hyvä idea).

♥ Selvinnyt äikän tekstitaidon prelistä ylittäen omat odotukseni.

♥ Ollut todella paljon poissa koulusta jatkuvan kipeilyn takia.

♥ Hakenut ennätyksellisen vähän take away-ruokaa.

♥ Ostanut kosmetiikkavarastot varmaan vuodeksi täyteen Yves Rocherin loppuunmyynnistä.

♥ Hullaantunut täysin kauden hedelmiin, kuten appelsiiniin.

♥ Katsonut lempisarjani tuotantokausia huimaa vauhtia.

♥ Kahvitellut ystävien kanssa.

Millainen teidän alkuvuosi on ollut?

HOME INSPO - livingroom

Mukavaa maanantaita ❤ Täällä ollaan selviydytty kevään ekasta prelistä! Nyt on vielä kaksi preliä edessä, jonka jälkeen itse yo-kirjoitukset alkaakin lähestymään huimaa vauhtia. Paniikkihan tässä hissukseen alkaa iskeä!

Ennen illan luku-urakkaan ryhtymistä (kyllä, sain karkumatkalla olleen lukuintoni napattua kiinni!!) tahdon jakaa mun hankintalistan olkkariin. Mun koti ei todellakaan ole edes nähnyt valmista, vaikka oon asunut tässä jo puoli vuotta.. Esimerkiksi sohvapöydän virkaa ajaa tällä hetkellä kaksi Ikean pientä Lack-sarjan TV-tasoa, jotka on asetettu vierekkäin. Seinäkin näyttää vielä aika vaisulta, sillä mulla ei ole vielä edes TV'tä koristamassa seinänviertä. Vielä on siis edessä aika isojakin hankintoja, joista oon hiljalleen saanut jo käsityksen, että millaisia niiden haluan olevan! 

Värimaailma tässä kämpässä on kokonaisuudesaaan tosi tumma, lukuun ottamatta mun olkkarin mattoa ja sängyn viereen sijoitettua kirjoituspöytää, jotka ovat molemmat tammenvärisiä vaaleammilla yksityiskohdilla. Tahdon jatkaa tuota vaaleaa ilmettä kotiin sohvapöydällä, jonka mieluusti kotiuttaisin graafisine kuvioineen kulta-valkoisena. 

Multa löytyy timantinmuotoinen lamppu keittiöstä, kun taas olkkarissa roikkuu Ikean valkoinen muovihirvitys. Graafista linjaa olis mukava jatkaa ostaen keittiönlamppua isompi timanttilamppu koristamaan myös olkkaria. Tummanpuhuvista sohvista ja nojatuoleista en halua vaihtaa pois niiden helppohoitoisuuden takia, mutta puunväriset jalat pehmentää ilmettä mukavasti.

Seinille aion myös hankkia graafisia ja yksinkertaisia printtejä tuomaan vähän väriä haaleissa pastellinsävyissä. Ihan tarkkaa visiota mulla ei vielä ole siitä, mitä värisääntöjä nämä piristysruiskeet tulee noudattamaan, mutta kieltämättä kuvassa oleva sinertävä vaihtoehto ei näytä musta ollenkaan hullummalta!

Nappaako teihin samanlainen sisustustyyli kuin muhun? Entä tahdotteko nähdä tämäntyyppisiä postauksia myös muista huoneista?

WHAT'S UP FOR REAL?

Tää kuukausi on mennyt kauheen nopeasti koulukiireiden ja Helsingin reissujen siivittämänä. Tässä kuussa mulle on tullut varmaan ennätyksellisen vähän poissaolotunteja koulusta, josta oon älyttömän ylpeä. Kouluun raahautumisen motivaattorina käytän läestyviä yo-kirjoituksia - mun on pakko olla ainakin lukiotunneilla paikalla kuuntelemassa derivoinnista, tekstitaidon vastauksista ja englannin kielioppisäännöistä. Lukemista en oo mulle tyypilliseen tapaan vieläkään aloittanut, ja saa nähdä aloitanko ollenkaan. Viime syksyn ruotsin yo-tulos jäi kyllä harmittamaan, koska lukemalla olisin varmasti päässyt ainakin E:hen, jonka rajan alle arvosana jäi roikkumaan vaan muutamalla pisteellä. Jospa se lukumotivaatio vielä nostaisi päätään ja heräisi vuosikausia kestäneestä horroksestaan ennen h-hetkeä.

Kyllä mun pitää nyt jollakin vähän ylpeilläkin, vaikka mulla on vähän saamaton olo koko elämän osalta; oon alkanut oikeesti syömään terveellisemmin! Jokapäiväinen herkuttelu on vähentynyt, ja pääosin ainakin joka toinen päivä on ollut herkuton. Myönnettäköön, että olen edelleen tosi pahassa sokerikoukussa, mutta pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Kauppareissuilta tarttuu nykyään hedelmiä herkkujen sijasta, ja zerocolan korvikkeeksi käy ihan vaan kylmä vesi. (Tuntuu kyllä vähän ironiselta just nyt kirjoittaa terveellisemmistä elämäntavoista, kun allekirjoittanut haki eilen 9 purkkia tarjous- Ben&Jerry'siä Citymarketista.. :-D)

Mä oon muuten ihan sairaan innoissani ensi viikosta. Vihdoin mun sisäinen fanityttöni pääsee valloilleen, kun matkaan keskiviikkona Helsinkiin Imagine Dragonsin konserttiin! Oi vitsit, en oo pitkään aikaan ollut näin intopiukeena jostakin. Pieniä probleemeja mahtuu kuitenkin matkaan, sillä konsertti kestää niin myöhään ettei junia enää kulje. Nyt yritän epätoivoisesti saada Hartwallin lähistöllä asuvaa veljeäni hakemaan mut, ettei mun tarvitsisi hortoilla vuorokaudenvaihteessa ympäri pääkaupunkiseutua.

Tasan viikon päästä tuosta keikasta mä täysi-ikäistyn viimein. Oon odottanut tuon maagisen iän saavuttamista jo kauan ihan vaan käytännön syistä - yksin asuminen alaikäisenä ei ole mitään herkkua, kun ei pysty vielä täysin päättämään omista asioistaan. Esimerkiksi sähkösopimuksen tekoonkin tarvittiin huoltajan lupa, eikä virallisten papereidenkaan täyttö onnistu ilman allekirjoituksia. Mua ehkä vähän huvittaa tää mun näkemys täysi-ikäistymisestä, kun muut ajattelee baareihin pääsyä, ja mä meinaan ihan oikeesti ensi töikseni hankkia S-etukortin sekä kuitata Wilmasta poissaolot!

Kuvat mun Instagramista.